Suojellut simpukat kartoitetaan huolella vetyverkon varrelta

Tutkimussukeltaja nousee pintaan vuollejokisimpukoiden siirtotyön yhteydessä Keravanjoen Kirkonkylänkoskella vuonna 2025.

Gasgrid selvittää suojeltujen simpukoiden elinpaikat tulevan vetyverkon varrelta osana kattavaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Myös muut vaikutukset luontoon ja ihmisten elinympäristöön arvioidaan huolellisesti ennen reittisuunnitelmien lukkoon lyöntiä.

Gasgridin kansallisen vetyverkon vaikutukset luontoon arvioidaan tarkasti ennen kuin vetyverkon reittisuunnitelmat lukitaan ja rakentamista suunnitellaan. Huolella tehtävä arviointi ulottuu myös vesistöihin, joissa selvitetään muun muassa rauhoitettujen simpukkalajien mahdolliset elinpaikat suunniteltujen reittien varrelta.

– Selvitykset keskittyvät kahteen Suomessa suojeltuun suursimpukkalajiin, joita ovat vuollejokisimpukka ja jokihelmisimpukka eli raakku, vedenalaisiin tutkimuksiin erikoistuneen Alleco Oy:n vanhempi asiantuntija Juha Syväranta kertoo.

Vetyverkon noin 1500 kilometrin matkalla Torniosta eteläiseen Suomeen on tunnistettu runsaat sata kohdetta, joiden simpukkakantoja selvitetään kenttätutkimuksilla.

– Sekä vuollejokisimpukka että jokihelmisimpukka tarvitsevat virtaavaa vettä, joten selvitettävät kohteet ovat pääsääntöisesti jokia ja puroja, Syväranta mainitsee.

Simpukkaselvitys vaatii usein sukeltamista

Allecon tutkijat käyvät valitut kohteet läpi sukeltamalla, snorklaamalla tai kahlaamalla. Tutkimusmenetelmän valintaan vaikuttavat muun muassa veden syvyys, virtaus ja näkyvyys.

– Kirkkaassa vedessä simpukoiden kartoitusta voidaan tehdä pinnalta esimerkiksi vesikiikarilla. Sen sijaan sameassa vedessä näkyvyys on usein niin heikko, että selvitys joudutaan tekemään pohjaa varovasti tunnustellen, Juha Syväranta sanoo.

Simpukoiden määrää arvioidaan yleensä otannalla valituista paikoista. Tätä varten esimerkiksi joen poikki tehdään säännöllisin välein kulkevia sukelluslinjoja, jotka merkitään pohjaan laskeutuvilla lyijyköysillä.

– Tutkimussukeltaja seuraa köysiä ja kerää linjalla havaitsemansa simpukat. Lajitunnistus tehdään pinnassa. Sen jälkeen simpukat palautetaan takaisin elinpaikkaansa.

Rauhoitettuihin lajeihin koskeminen on Suomessa pääsääntöisesti kiellettyä luonnonsuojelulain nojalla. Vetyverkon varrella tehtävään simpukkaselvitykseen on viranomaisten myöntämä poikkeuslupa.

Syväranta ennakoi, että vetyverkon varrelle voi osua vuollejokisimpukoita. Niiden elinalueita on Etelä- ja Länsi-Suomessa.

– Raakkujen löytyminen on vähemmän todennäköistä. Ne elävät yleensä kirkkaammissa latvavesissä, esimerkiksi sorapohjaisissa pienissä puroissa, Syväranta kertoo.

Tunnistettavaksi nostettuja simpukoita Keravanjoella. Edestä lukien vuollejokisimpukka, sysijokisimpukka ja soukkojokisimpukka.

Suojelluille lajeille ei aiheudu haittaa

Gasgridin luvituspäällikkö Jenni-Julia Saikkonen kertoo, että simpukkaselvitysten tulokset otetaan tarkasti huomioon vetyverkon reitityksessä. Tilanteet ratkaistaan tapauskohtaisesti niin, ettei suojelluille lajeille aiheudu haittaa.

– Putken reittiä voi olla mahdollista hieman siirtää toiseen kohtaan. Joissakin tapauksissa kyseeseen saattaa tulla simpukoiden siirtäminen, Saikkonen sanoo.

Vetyputki on mahdollista vetää myös vesistön alitse käyttämällä niin sanottua kaivamatonta tekniikkaa. Silloin vesiuomaa ei tarvitse kaivaa ja siihen kohdistuvat muutokset voidaan välttää.

– Rakennustöiden tavoitteena on aiheuttaa vesistöihin mahdollisimman vähän rasitusta.

Vaikutuksia voidaan tarpeen tullen vähentää paikallisesti ajoittamalla työt esimerkiksi vaelluskalojen kutuajan tai lintujen pesimäkauden ulkopuolella.

Ympäristövaikutuksista kattava arvio

Simpukkaselvitykset ovat osa lakisääteistä ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA), joka vaaditaan ennen suuren rakennushankkeen aloittamista. YVA-selvitysten laajuudesta kertoo, että niitä tekee Gasgridille neljä konsulttitaloa vuosina 2025–2027.

Selvityksissä hyödynnetään muun muassa maastokarttoja, ilmakuvia ja muuta olemassa olevaa paikkatietoa.

– Näin saadaan selville vaikkapa reitin varrelle osuvat potentiaaliset liito-oravien elinalueet, jotka tutkitaan tarkemmin maastokartoituksella, Jenni-Julia Saikkonen kertoo.

Ympäristön ohella selvityksissä otetaan huomioon vaikutukset ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen.

– Selvitämme myös mahdolliset vaikutukset arkeologiseen kulttuuriperintöön sekä maisemaan ja kulttuuriympäristöön. YVA-tiimeissä on esimerkiksi arkeologeja, jotka selvittävät reitin varrelle sijoittuvat muinaisjäännökset.

Vetyputken vaikutukset ympäristöön syntyvät lähinnä rakentamisen aikana, kun putket kaivetaan maahan. Tämä näkyy etenkin metsäisillä alueilla, joissa puustoa on kaadettava linjan varrelta.

Rakentamiseen tarvitaan pellolla 40 metrin ja metsässä 35–37 metrin levyinen työalue, mutta Gasgridille jäävä pysyvä käyttöoikeusalue on vain kymmenen metrin levyinen. Loppuosa voidaan metsittää uudelleen rakennustöiden jälkeen.

– Pystymme vähentämään puiden kaatamista suosimalla reittilinjauksessa peltoalueita, Saikkonen toteaa.

”Selvitettävät kohteet ovat pääsääntöisesti jokia ja puroja, sillä sekä vuollejokisimpukka että jokihelmisimpukka tarvitsevat virtaavaa vettä”, Alleco Oy:n vanhempi asiantuntija Juha Syväranta kertoo.