Kun vihreän vedyn tuotanto, kulutus ja varastointi yhdistetään siirtoinfrastruktuuriin, syntyy vetylaakso – alueellinen vetyverkko, joka palvelee sekä vedyn tuottajia että kuluttajia.
Tällaisia vetylaaksoja voisi Suomessa olla vetyvallankumouksen ensimmäisessä vaiheessa kymmenkunta. Euroopan unionin tavoitteena on 50 vetylaaksoa – joko rakenteilla tai toiminnassa – vuoteen 2030 mennessä.
EU-komissio on hyväksynyt neljä vetyaloitetta (Integrated Projects of Common European Interest (IPCEIs), joilla pyritään keräämään yli 43 miljardia euroa vihreän vedyn edistämiseen. Tuki tulee kanavoitumaan yli 120 hankkeeseen, joissa on mukana lähes 100 eurooppalaista yritystä.
Vetylaakso on alun perin eurooppalainen tutkimus- ja innovaatiokonsepti, joka on nyt leviämässä ympäri maailmaa. Tärkeä virstanpylväs vetylaaksojen kehityksessä nähtiin vuonna 2021, kun Mission Innovation Hydrogen Valley -alusta lanseerattiin. Tuolloin mukana oli 21 eurooppalaista vetylaaksoprojektia; tällä hetkellä vetylaaksojen versoja on Euroopassa jo 67. Euroopan ulkopuolisia vetylaaksoprojekteja on alustalla puolestaan 31 kappaletta.
EU:n Clean Hydrogen -yhteishanke tukee 16 vetylaaksoa 15 eri maassa. EU rahoittaa miljardin euron kokonaisinvestoinnista liki 200 miljoonaa euroa Clean Hydrogenin kautta. Yksi yhteishankkeen isoimmista projekteista on BalticSeaH2, joka luo toimivan vetylaakson Suomen ja Viron välille.
Suurin osa kaikista vetylaaksoista on vielä alkutekijöissään ja lopullinen investointipäätös tekemättä.
Vety virtaa yli rajojen
Vaikka vetylaaksot suunnitellaan vahvasti paikallisiksi yksiköiksi, on luontevaa luoda yhteyksiä eri vetylaaksojen välille. Kun alueelliset vetylaaksot liitetään samaan vedyn siirtoputkeen, luodaan kansallinen vetyverkko.
Suomen kansallinen vetyverkko tulee käsittämään noin 1 000 kilometriä kaasuputkea maa-alueilla. Tämän lisäksi rakennetaan myös kansainvälisiä meriputkiyhteyksiä vedyn siirtoon.
Esimerkiksi Suomen, Viron, Latvian, Liettuan ja Puolan kaasunsiirtoyhtiöt sekä saksalainen Ontras tutkivat mahdollisuutta rakentaa pohjoismaisbalttilainen vetykaasukäytävä (Nordic-Baltic Hydrogen Corridor, NBHC). Tavoitteena on kuljettaa uusiutuvaa vetyä näiden kuuden maan välillä ja näin vetyputkisto voi mahdollisesti yhdistää Baltian, Puolan ja Saksan vetylaaksoja.
Pohjoismaiden ja Baltian uusiutuvan vedyn tuotantopotentiaali on hankkeen esiselvityksen mukaan noin 27,1 miljoonaa tonnia uusiutuvaa vedyn tuotantoa – jossa vedyn valmistukseen käytetään maalla ja merellä tuotettua tuuli- ja aurinkovoimaa –vuoteen 2040 mennessä.
Rakennettava NBHC-vetyputkisto voi parhaimmillaan vähentää hiilidioksidipäästöjä vuosittain jopa 37 miljoonalla hiilidioksidiekvivalenttitonnilla vuoteen 2050 mennessä. Samalla putkisto parantaa energian toimitusvarmuutta ja toimitusten moninaisuutta Euroopassa sekä yhdistää kotimaisen uusiutuvan vedyn tuotantoa nykyisiin ja uusiin vedyn kuluttajiin.
Vetylaakson voittoresepti
Mutta mikä vetylaakso tarkalleen ottaen on? Vetylaaksossa tuotetaan puhdasta vetyä, jota käytetään – mahdollisuuksien mukaan – eri sektoreilla ja teollisuuden aloilla. Vetylaaksossa yhdistyy vihreän vedyn tuotanto, siirto, käyttö ja varastointi tavalla, joka korostaa alueellista toimijuutta ja alueellisia vahvuuksia. Alueelliset toimijat, kuten kaupungit, kunnat ja aluekehitysyhtiöt ovat keskeisessä roolissa vetylaaksojen edistäjinä.
Näin se toimii: vetylaaksossa on tuotantolaitoksia, joissa tuotetaan vetyä esimerkiksi elektrolyysin avulla. Tällöin vesi hajotetaan vedyksi ja hapeksi uusiutuvan sähkön, kuten tuuli- ja aurinkovoiman, avulla. Prosessi ei aiheuta lainkaan päästöjä.
Vihreää vetyä käytetään sellaisenaan teollisuudessa, mm. teräksen valmistuksen yhteydessä tapahtuvassa rautamalmin pelkistyksessä. Vihreällä vedyllä voidaan korvata fossiilisia polttoaineita, kuten esimerkiksi maakaasua ja raakaöljyä. Vihreää vetyä voidaan myös käyttää vaikkapa lannoitteiden ja synteettisten polttoaineiden valmistuksessa ja sen avulla voidaan vähentää myös laiva- ja lentoliikenteen hiilidioksidipäästöjä.
Tässä kuviossa tärkeä rakennuspalikka on vedyn siirto ja varastointi. Vetylaaksoissa on oltava laajat jakeluverkostot, jotka mahdollistavat vedyn kuljetuksen tuotantopaikoista käyttöpaikoille, kuten teollisuuslaitoksiin ja tankkausasemille.
Lisäksi siirtoputkisto itsessään tarjoaa vedylle lyhytaikaista varastointia. Kehitteillä on myös suuren kokoluokan maanalaista varastointiteknologiaa. Muita vedyn varastointitapoja ovat esimerkiksi paineistetut säiliöt ja vedyn nesteyttäminen.
CO2-päästöt alas vedyn avulla
Vihreän vedyn tuotanto on energiamurroksen keskeinen ajuri. Kun fossiilisista polttoaineista ja tuotteista siirrytään päästöttömään energiaan ja tuotteisiin, tarvitaan vetoapua vedyltä. Suurin raaka-aine vihreän vedyn valmistuksessa Suomessa on maatuulivoima.
Vihreän vedyn visio on niin suuri, ettei sen kokonaisvaikutusta hahmota vielä oikein kukaan. Horisontissa siintävää lupausta kuitenkin jalkautetaan suunnitelmiksi ja toimenpiteiksi kovaa vauhtia: Suomen kansallisen vetyinfrastruktuurin linjausvaihtoehdot ja vedynsiirtotarpeet ovat jo työn alla Gasgridilla.
—
Vetytalouden potentiaali on valtava
- Vetyinfrastruktuurin varaan rakentuva vetytalous voi luoda noin 70-110 miljardin euron kansantaloudelliset vaikutukset
- Työllistävä vaikutus on mahdollisesti jopa 100 000 ihmistä Suomessa
- Vetytalous parantaa Suomen energiaitsenäisyyttä ja huoltovarmuutta
- Gasgrid on saanut Suomen valtiolta mandaatin kehittää kansallisen vetyverkon ja tehdä rajat ylittävää infrastruktuuriyhteistyötä sekä tukea vetymarkkinan kehitystä Itämeren alueella
- Yhtiön tavoitteena on, että vetymarkkina ja -infrastruktuuri ovat toiminnassa Suomessa 2030-luvun alkupuolella
- Vetyverkon lupamenettelyt on tarkoitus aloittaa vuoden 2025 aikana
- Itämeren alueella on mahdollisuus tuottaa jopa 45 prosenttia REPowerEU-suunnitelmassa määritellystä puhtaan vedyn tavoitteesta vuoteen 2030 mennessä
- Itämeren alueella on tällä hetkellä kolme rajat ylittävää vetyinfrastruktuurihanketta, joita Gasgrid edistää yhteistyössä kansainvälisten kumppaneidensa kanssa: Nordic-Baltic Hydrogen Corridor, Baltic Sea Hydrogen Collector, ja Nordic Hydrogen Route
- Suunniteltu vetyinfrastruktuuri on tarkoitus saada käyttöön Suomessa, Ruotsissa, Baltian maissa, Puolassa ja Saksassa vuoteen 2030 mennessä
—
Artikkelia varten haastateltu:
Heli Virkki, Gasgridin Vetylaakso- ja asiakashankekehityksen yksikön päällikkö ja Elina Mäki, Gasgridin vetykehityksen projektipäällikkö
Jutun lähteenä käytetty myös:
BalticSeaH2 (balticseah2valley.eu)
Lue lisää:
Lisätietoja Gasgridin vetyhankkeista
Nyt on yritysten aika vaikuttaa vetyinfran muodostumiseen alueilla
Vetysuurvalta Suomi. Voiko vety olla seuraava suomalainen menestystarina?
Teksti: Sami J. Anteroinen
Kuvat: Otavamedia