Ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA) on keskeisessä osassa vedyn siirtoputkiston rakentamisessa. Vetyputken reittiä suunniteltaessa otetaan tarkasti huomioon maanomistajien ja muiden sidosryhmäläisten toiveet.
Luvituspäällikkö Merja Autiola Gasgridiltä toteaa, että ympäristövaikutusten arviointi (YVA) tarjoaa mahdollisuuden vakuuttaa eri sidosryhmät siitä, että kaikki velvoitteet hoidetaan vastuullisesti alusta loppuun.
– YVA-menettelyn hieno puoli on se, että kaikilla osapuolilla on mahdollisuus tulla kuulluksi, Autiola toteaa.
YVA-menettely alkaa huolellisella suunnittelulla. Tähän kuuluu vedyn siirtoputken reittivaihtoehtojen alustava suunnittelu yhdessä kuntien kanssa, kertoo maankäyttöpäällikkö Tommi Raappana Gasgridiltä.
– Käymme kunnilta tulleen palautteen läpi ja muokkaamme vetyverkon reittisuunnitelmaa niiden pohjalta, Raappana toteaa.
Perusteelliset pohjatyöt
YVA-menettely on kaksivaiheinen, Merja Autiola kertoo. – Ensimmäisessä osassa esitetään suunnitelma siitä, kuinka varsinainen arviointi aiotaan tehdä, mitä kartoituksia ja selvityksiä varsinaiseen selostusvaiheeseen edetessä laaditaan ja millainen on tämänhetkinen tieto rakentamisen alueesta, Autiola kuvailee.
Tämä vaihe hyväksytetään viranomaisella; lisäksi jo tästä vaiheesta pääsevät eri sidosryhmät antamaan palautetta ja esittämään huomioitaan.
Toinen vaihe (eli selostusvaihe) sisältää varsinaisen vaikutusten arvioinnin, jota varten tehdään edellä kuvattuja ohjelmavaiheessa suunniteltuja toimia – kuten esimerkiksi kartoituksia, melumallinnuksia, maisemavaikutusten havainnointia ja ilmapäästölaskentoja.
– Kaikki alueelta saatavissa oleva tieto ympäristöstä ja luonnosta kootaan yhteen ja peilataan rakentamisen aiheuttamaan vaikutukseen teemoittain. Lopputulemana saadaan kooste erilaisista vaikutustavoista ja suositus parhaasta reitistä sekä sen rakentamisessa huomioitavista vaikutusten vähennyskeinoista, Autiola summaa.
Suoraviivaista rakentamista
Vetyverkoston rakentaminen maa-alueella on sinänsä yksinkertaista: kaivetaan syvä kaivanto, asennetaan vetyputki kaivannon pohjalle ja peitetään kaivanto. Ympäristön kannalta tärkeää on haitallisten vaikutusten minimointi: mm. puita ei kaadeta turhaan, eikä työkoneilla liikuta työalueiden ulkopuolella.
– Vastuullinen toimija myös ennallistaa maaston, jahka rakennustyö on tehty, Autiola lisää.
Vetylinja suunnitellaan mieluusti pellon läpi, koska maanviljelyä saa jatkaa entiseen malliin, kun putki on maan povessa.
Suojaetäisyydet tarkentuvat
Yksi merkittävä tekijä on rakennusten ja muiden vastaavien kohteiden suojaetäisyys itse putkilinjaan ja venttiiliasemille sekä paineenvähennys- ja -korotusasemille. Toisin kuin maakaasulle, vedylle ei ole vielä määritelty suojaetäisyyksiä.
– Käymme tästä alustavia keskusteluja Tukesin kanssa ja luvassa on ilmeisesti hyvin samantapaiset suojaetäisyydet kuin maakaasun kanssa, Tommi Raappana toteaa.
YVA-menettelyn yhteysviranomainen on ELY-keskus, joka antaa oman lausuntonsa Gasgridin ympäristövaikutusten arvioinnista. ELY-keskus arvioi muun muassa sen, millaisin reunaehdoin hanke voi edetä.
– ELY:n lausunnon perusteella voimme valita jonkun tietyn reitin jatkosuunnittelun pohjaksi ja tehdä yksityiskohtaisempaa suunnittelua, Raappana kertoo.
Seuraavassa vaiheessa käynnistyy luvitusprosessi: vesiluvat, maankäyttöön liittyvät lunastusluvat ja muut tarvittavat luvat on hankittava ennen kuin rakennustyöt voidaan aloittaa.
– Lisäksi lunastusmenettelyyn on tulossa muutoksia. Tällä hetkellä vireillä olevan lakimuutoksen myötä maankäyttöä koskevia lunastuskorvauksia on tarkoitus korottaa noin 25 prosentilla, Raappana toteaa.
Joen alitukset haastavia
Autiola huomauttaa, että suurin haaste vetyverkon suunnittelulle ja toteutukselle on tyypillisesti joen alitus. – Jotta putki saadaan asennettua joen pohjan alapuolelle, on vesistössä tehtävä kaivuutöitä, mikä voi aiheuttaa hetkellistä samentumaa.
Veden samentuminen on haitallista etenkin pienen joen ja arvokkaan vesiluonnon kohdalla, joten käytetyt tekniikat on mietittävä huolella.
-Haluamme pitää korostetun hyvää huolta kaikista vesialueista, Autiola lisää.
Raappana toteaa, että myös pohjavesialueet vaativat erityistä huolellisuutta.
– Kaivojen suhteen otamme vedestä näytteitä ennen rakentamisen aloittamista ja uudestaan rakentamisen jälkeen, jos on aihetta epäillä muutoksia veden laadussa.
Maanomistajan ääni painaa
Maanomistajien toiveita kuunnellaan herkällä korvalla läpi koko vetyrunkoverkon suunnitteluprosessin. – Tavoitteena on, että jokainen maanomistaja kokee, että hänen näkemyksensä todella otetaan huomioon, Raappana toteaa.
– Siirtoputken reittiä voidaan myös muuttaa maanomistajan pyynnöstä, mikäli siihen on hyvät perustelut, Raappana jatkaa.
Onnistunut prosessi vaatii saumatonta viestintää, myös kentällä. Ennen rakennustöiden alkamista kohteessa järjestetään alkukatselmus, jossa vielä varmistetaan esimerkiksi kaivojen ja kaapelien sijainti paikan päällä.
– Maanomistajan kanssa selvitetään paljon käytännön asioita, kuten se, miten rakennusaikaiselle asennustielle käy. Maanomistaja saa päättää, ennallistetaanko alue vai saako asennustie jäädä maastoon, Raappana kuvailee.
Yhteistyöllä tuloksiin
Autiola ja Raappana toteavat, että maanomistajien lisäksi myös muut sidosryhmät – kunnista ja maakuntaliitoista puolustusvoimiin ja poronhoitoalueisiin – ovat tärkeässä roolissa onnistuneen lopputuloksen kannalta.
– Haemme hyvää keskusteluyhteyttä kaikkien sidosryhmien kanssa, koska avoin ja läpinäkyvä viestintä lisäävät koko hankkeen hyväksyttävyyttä, Autiola summaa.
—
Avainluvut Gasgridin suunnitteleman kansallisen vedynsiirtoverkon alustavista reiteistä:
- Vetyverkon yhteispituus: yli 1 5oo km
- Kuntia reitin varrella yhteensä: 70 kpl
- Kiinteistöjä reitin varrella: 7 484 kpl
- Natura-joet reitin varrella: 8 kpl
- Maihinnousukohdat: 2 kpl
- Pohjavesialueet reitin varrella: 54 kpl
- Kompressoriasemat: 2-3 kpl
- Suurten jokien alitukset reitin varrella: 29 kpl
- Keskisuurien jokien alitukset reitin varrella: 62 kpl
- Pienien jokien alitukset: reitin varrella: 28 kpl
Reitityksessä kierrettävät kohteet
–Kansallispuistot, luonnonsuojelualueet, Natura-alueet (pois lukien pitkät jokikohteet), suojeluohjelma-alueet, arvokkaat luonnonmuodostumat, pohjavesialueet, järvet
–Perinnebiotoopit
–Arkeologiset kohteet
–Rakentamiselle haastavat alueet: jyrkänteet ja kosket, kallioalueet
–Urbaanit alueet, rakennukset, hautausmaat, kaivokset, padot, asemakaava-alueet
Reitityksessä suositut kohteet
–Vetyputken käyttötarvealueet (ts. markkinadataan perustuvat vedyn tuotannon ja kulutuksen pisteet)
–Peltoalueet, laidunmaat, tiealueen läheisyys
–Maaperältään suotuisat rakentamisalueet
Lue lisää:
Hiiliteräsputki soveltuu vedyn siirtoon reunaehdot huomioiden