Suojeltava luonto ja rauhoitetut lajit otetaan huomioon vetyverkon suunnittelussa. Seurasimme luontokartoittaja Ella Kilpeläisen työtä suolla, josta löytyi harvinainen kämmekkälaji.
Heinäkuun lopun helle väreilee ilmassa, kun Afry-yhtiön luontokartoittaja, biologi Ella Kilpeläinen tarpoo metsän halki suota kohti. Hänen päätehtävänään on löytää suojellut lajit ja luontotyypit. Ollaan Oulun lähellä Kempeleessä, Pohjois-Pohjanmaalla.
Kilpeläisen työ on osa luontokartoitusta, jota tehdään Gasgridin suunnitteleman tulevan vetyverkon reitillä Suomen länsilaidalla. Mukana on neljä eri konsulttiyhtiötä Torniosta Uudellemaalle ulottuvalla alueella. Uhanalaiset ja rauhoitetut lajit sekä arvokkaat luontokohteet voidaan näin ottaa huomioon vetyverkon reitityksessä.
Kempeleläisellä suolla vain pienen osan matkasta pääsee kulkemaan pitkospuita.
–Maasto on pääosin rimpistä eli vesipintaista suota: lampareita, joiden ympärillä on sammalikkoa. Selväreunaiselta näyttävä kohtakin voi olla hyvin upottava. Kun on vuosia tehnyt kartoituksia, niin suota osaa lukea, Kilpeläinen kuvaa.
Lampareiden välissä kulkee mätäspintaisia kapeikkoja, joilla pystyy kävelemään paremmin. Alueella on myös kuivempia kohtia, lyhytkorsinevoja sekä saranevoja korkeine kasvustoineen.
Kartat kulkevat Kilpeläisen mukana sähköisesti ja paperimuodossa.
Kohteina myös lähteet ja purot
Kaikkia vetyverkon alueita ei voi tutkia maastossa, eikä se ole tarpeenkaan. Iäkkäistä ja rehevistä metsistä, koskemattomilta soilta sekä lähteiden ja purojen ympäristöistä löytyy yleensä eniten luontoarvoja.
–Ojitetuilta soilta ja talousmetsistä niitä löytyy harvemmin, Kilpeläinen toteaa.
Hän on valinnut Kempeleen kohteen käytyään läpi runsaasti ennakkotietoja, kuten ilmakuvia, maastokarttoja ja Suomen Lajitietokeskuksen uhanalaisuustietoja. Nyt kohteena olevalta suolta voi löytyä esimerkiksi kiiltosirppisammalta tai keltaisena kukkivaa lettorikkoa, kumpikin suojeltavia lajeja.
Paikka paikoin suonsilmäkkeet ovat laajoja, ja hiostavan taivalluksen aikana löytyy kypsiä lakkoja. Maisema on kaunis ja Kilpeläiselle tuttu, sillä hän asuu Kempeleessä.
Kukinto paljasti suojellun lajin
Harvinaisen, suojellun lajin löytäminen ei välttämättä ole helppoa, ja se voi vaatia tietyn ajankohdan. Niin on nytkin – pitkän taivalluksen jälkeen löytyy jotain, joka voisi jäädä monelta huomaamatta: vaalea, tähkämäisen näköinen kukinto. Suovalkku!
Löytö on arvokas, sillä kyseessä harvinainen, rauhoitettu kämmekkälaji. Vaatimattoman näköisen kasvin voi löytää käytännössä vain sen kukinta-aikaan heinä-elokuussa.
–Muuna aikana sillä on vain pienet, maanmyötäiset lehdet sammaleen seassa.
Kilpeläinen ottaa kasvista kuvan ja merkitsee havainnon tabletin karttaan.
Suolta löytyy toinenkin kämmekkälaji, maariankämmekkä, joka ei ole uhanalainen. Kiiltosirppisammalta ja lettorikkosammalta ei sen sijaan löydy.
Paikka paikoin suolla erottuu punertavia, kosteilla soilla yleisiä kihokkeja, jotka houkuttelevat satimeen pieniä hyönteisiä.
Kartoituksen jälkeen Kilpeläinen on väsynyt mutta tyytyväinen. Häntä ilahduttaa se, että hänen toimeksiantajansa haluavat säilyttää luontoarvot jälkipolville. Kartoituksessa havaittu rauhoitettu suovalkku ei sijoitu tällä hetkellä suunnitellun siirtoputken reitin alueelle, mutta havainto on arvokas, ja se voidaan ottaa huomioon vaikutusten kokonaisarvioinnissa sekä jos suunniteltua reittiä tulee muista syistä siirtää.
Ympäristövaikutusten arviointimenettelyt meneillään
Luvituspäällikkö Merja Autiola Gasgridista toteaa, että infraa rakennettaessa on tärkeää mennä luontoon ympäristöä kunnioittaen. Ympäristövaikutusten arviointi on myös lakisääteinen tehtävä.
–Menemme luontoon vierailijoiksi. Kartoittajien tehtävä on selvittää, mitä asioita on otettava huomioon, ja he tekevät töitä viranomaisohjeistuksen mukaan, Autiola kertoo.
Kansalliselle vetyverkolle on parhaillaan alkuvaiheessa viisi ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA), joihin liittyen toteutetaan muun muassa luontokartoitukset. Osa luontotiedoista saadaan avoimista lähteistä, osa havainnoidaan luonnossa.
–Kaikki tiedot tuodaan yhteen ja arvioidaan rakentamisen vaikutuksia ja mittakaavaa. Pohdimme, löytyykö lieventämiskeinoja, vai täytyykö jokin kohta reitittää uudestaan, Autiola summaa.
Tiukasti suojellut alueet kierretään aina, Natura-alueiden joet pyritään alittamaan jokiluontoon koskematta. Reitille osuu yli 100 vesistön kiertoa tai alitusta, leveitäkin jokia.
–Haastavin näistä on Tornionjoki, jonka alitustekniikoita selvitämme parhaillaan. Se on toinen joista, jonne merilohi nousee, arvokas sitäkin kautta katsottuna, Autiola sanoo.
Reittiin vaikuttaa moni muuttuja
Gasgrid tarkastelee vetyverkon reitityksessä kymmeniä muuttujia yhtä aikaa, esimerkiksi maa- ja kallioperää, luonnonsuojelualueita, asutusta ja voimalinjoja. Lisäksi huomioidaan muun muassa luontoselvityksien tulokset ja YVA-menettelyn aikana saatava palaute.
–On annettu alku- ja päätepiste, ja sitten on etsitty tietokoneen avulla reitti, jossa on vähiten esteitä. Reitistä on myös käyty keskustelut maakuntaliittojen ja kuntien kanssa, Autiola kuvaa. Lisäksi tulevan syksyn ja talven aikana keskustellaan reitin maanomistajien kanssa ja YVA-menettelyihin liittyen ensimmäiset kaikille avoimet yleisötilaisuudet pidetään ensi talvena 2026.
Käyttäjien tarpeen mukaisesti vetyputki kulkee teollisuusalueiden läheisyydessä ja kiertää asuinalueet. Rakentamisessa suositaan peltoja, laidunmaita ja tiealueiden läheisyyttä. Metsiä tarkastellaan alue kerrallaan ottaen huomioon suojeltavat luontoarvot.
Fakta: Vetyverkon reitityksessä vältettävät kohteet
- Urbaanit alueet, hautausmaat, arkeologiset kohteet
- Järvet ja pohjavesialueet
- Kansallispuistot, luonnonsuojelualueet, Natura-alueet, arvokkaat luonnonmuodostumat, kuten dyynit
- Rakentamiselle haastavat alueet: jyrkänteet ja kosket, kallio- ja suoalueet
- Suuret voimalinjat (koska ne vaikuttavat vetyputkien sähkökemialliseen suojaukseen)
- Kaivokset, padot
- Perinnelaitumet ja hakamaat, jotka ovat perinteisen karjatalouden muovaamia, runsaslajisia ympäristöjä.
Teksti: Saga Wiklund
Kuvat: Harri Tarvainen