SSAB:n Suomen-tehtaat käyttävät prosesseissaan LNG:n ja maakaasun lisäksi myös biokaasuja ja synteettisiä kaasuja. Vedyn tuloonkin jo varaudutaan.    

Terästehdas SSAB käyttää valtavia määriä kaasuja Raahen ja Hämeenlinnan tehtaillaan.  

– Kaasun kulutus on noin yksi terawattitunti vuodessa, vahvistaa SSAB:n energiajohtaja Mikko Lepistö. Vertailun vuoksi: koko maan kaasun kulutus on noin 13 terawattituntia (TWh) vuodessa. 

Pääosin kaasuvolyymi koostuu LNG:stä ja maakaasusta, mutta jonkin verran tehtaille ostetaan myös biokaasua. Syynä on SSAB Zero -teräs, joka vähentää hiilidioksidipäästöjä jopa 77 prosenttia verrattuna perinteiseen prosessiin. 

– SSAB Zero valmistetaan fossiilivapaata energiaa käyttämällä, joten perinteiset maakaasu ja LNG eivät silloin käy, Lepistö kertoo. 

Teräksen valmistus vaatii äärimmäisen korkeita lämpötiloja    

Teräksen valmistamisessa kaasuja tarvitaan uunien lämmittämisessä riittävään lämpötilaan; esimerkiksi Raahessa kaasu on kriittinen elementti valssauksen alkuvaiheessa teräsaihioiden kuumennuksessa.   

SSAB:n terästuotanto Suomessa on rautamalmipohjaista. Raakarauta valmistetaan malmista pelkistämällä niin, että masuuneihin lisätään koksia ja hiiltä. 

– Prosessissa syntyy huomattavasti koksi- ja masuunikaasua, jotka otetaan talteen ja hyödynnetään tehtaan prosesseissa. 

Kaasujen lisäksi myös talteenotettava höyry ja kuuma vesi löytävät käyttökohteensa. 

Terästeollisuuden hiilijalanjälki on iso, mutta sitä voi pienentää 

Kansainväliset vertailut osoittavat, että SSAB:n masuunit ovat alansa kärkeä energiatehokkuudessa – ja hiilidioksidipäästöt raakarautatonnia kohden ovat monia muita alan toimijoita alhaisemmat. Toisaalta SSAB:n Raahen tehdas tuottaa nykyisellään peräti seitsemän prosenttia Suomen hiilidioksidipäästöistä. 

– Hiilidioksidipäästöjen alentaminen uuden teknologian avulla on meille iso mahdollisuus, arvioi Lepistö, joka on toiminut SSAB:n energia-asioiden parissa 14 vuoden ajan. 

SSAB-konserni pohti pitkään, rakentaako se ensimmäisen fossiilittoman terästehtaansa Raaheen vai Ruotsin Luulajaan, ja valmistelevia töitä tehtiin kummassakin paikassa. Lopulta SSAB kertoi, että fossiilittoman terästehtaan saa ensin Luulaja.  

Valmista pitäisi olla vuonna 2029, minkä jälkeen on Raahen vuoro. 

Terästä ja kaasuja tarvitaan teollisuudessa ja yhteiskunnassa 

Lepistön mukaan nyt tehdyt investointiratkaisut ovat tärkeitä, koska tarve teräkselle ei ole katoamassa mihinkään.  

– Kaupungit rakennetaan teräksestä edelleenkin, se on ylivertainen materiaali monessakin mielessä. Ehkä teräksen suurin yksittäinen hyvä puoli on kierrätettävyys: terästä voi kierrättää – sulattamalla sen uudestaan – ilman materiaalin heikkenemistä, Lepistö toteaa.     

Myös kaasuja tarvitaan nyt ja jatkossa – ja siirtymä kohti kestävämpiä kaasuvaihtoehtoja on selviö sekin. SSAB on mm. mukana EU:n TWINGHY-teollisuushankkeessa, jonka tavoitteena on ottaa käyttöön vetyä polttoaineeksi korvaamaan maakaasua terässektorin lämmitysuuneissa. Projektissa kehitetään digitaalinen kaksonen, jolla hallitaan uunin toimintaa ja optimoidaan toimintoja. Teknologiasta voi olla hyötyä SSAB:n eri prosesseissa. 

– Kaasumaisen energian siirto on tehokasta verrattuna sähkön siirtoon: molekyylit liikuttavat energiaa tehokkaammin kuin elektronit. Panostus vetyyn on rohkea satsaus tulevaisuuteen. 

Gasgrid ratkoi energiakriisiä ketterästi ja päättäväisesti 

Kaasumarkkina avautui Suomessa kilpailulle vajaa kuusi vuotta sitten, ja on toiminut Suomessa erittäin hyvin, Lepistö arvioi. 

– Gasgrid on tehnyt hyvää työtä markkinan avaamisen ja huoltovarmuuden kanssa, Lepistö toteaa, mainiten erikseen Inkoon kelluvan LNG-terminaalin, jonka avulla Suomi pääsi eroon riippuvuudesta venäläiseen putkikaasuun.  

– Koko Inkoon LNG-terminaalioperaatio oli uskomattoman hyvin toteutettu. 

Lepistö kiittelee yhteistyötä Gasgridin kanssa laajemminkin: heti kaasumarkkinan startista lähtien ideoita on vaihdettu hyvässä hengessä ja toimintaa kehitetään kunnianhimoisesti eteenpäin. Kaiken perustana on vahva kaasuputkiverkosto: 

– Olipas sitten kyse kestävästä kehityksestä tai huoltovarmuudesta, niin on selvää, että vahva infra tulee mahdollistamaan todella paljon kaasupuolella.     

— 

HYBRIT tähtää vihreän teräksen läpimurtoon   

HYBRIT-hanke on SSAB:n, kaivosyhtiö LKAB:n ja energiayhtiö Vattenfallin yhteistyöhanke, jonka tarkoituksena on muuttaa rauta- ja terästeollisuutta perinpohjaisesti. Tavoitteena on käytännössä eliminoida terästeollisuuden hiilidioksidipäästöt korvaamalla hiili ja koksi raudantuotannossa fossiilivapaalla vedyllä ja sähköllä.  

Siirtymisen hiili- ja masuunipohjaisesta teräksentuotannosta HYBRIT-teknologiaan ja raudan sulattamiseen sähköisissä valokaariuuneissa odotetaan vähentävän Ruotsin kokonaishiilidioksidipäästöjä yli 10 prosenttia ja Suomen noin 7 prosenttia. 

Hanke on osoittanut ensimmäisenä maailmassa, että fossiilivapaa arvoketju – malmista teräkseen – toimii puoliteollisessa mittakaavassa. HYBRIT-hankkeen pilottilaitos on Luulajassa. 

— 

SSAB pähkinänkuoressa

– maailmanlaajuisesti toimiva teräsyhtiö ja johtava erikoislujien terästen ja niihin liittyvien palveluiden toimittaja  

– visiona entistä vahvempi, kevyempi ja kestävämpi maailma 

– pääkonttori Tukholmassa 

– noin 14 500 työntekijää yli 50 maassa 

– Ruotsissa, Suomessa ja Yhdysvalloissa sijaitsevien tuotantolaitosten vuosittainen terästuotantokapasiteetti noin 8,8 miljoonaa tonnia 

– haluaa mullistaa teräksenvalmistuksen kahdella ainutlaatuisella vähähiilidioksidisella teräksellä; tavoitteena on päästä suurelta osin eroon oman toiminnan hiilidioksidipäästöistä 

– viisi liiketoimintasegmenttiä: SSAB Special Steels, SSAB Europe ja SSAB Americas sekä tytäryhtiöt Tibnor ja Ruukki Construction 

– SSAB Europe vastaa mm. teräs- ja levytuotannosta Raahessa ja Hämeenlinnassa sekä Luulajassa ja Borlängessä. Oxelösundin terästehtaan toiminnot kuuluvat SSAB Special Steels divisioonaan. 

 

Teksti: Sami J. Anteroinen 

Kuvat: SSAB