Ajankohtaista / Tarvitaan uskoa siihen, että ongelmat pystytään ratkaisemaan

Tarvitaan uskoa siihen, että ongelmat pystytään ratkaisemaan

Kun olin lapsi, kuljin joskus isäni matkassa hänen hoitaessaan työasioita. Isäni oli pitkään aluepäällikkönä eräässä energiayhtiössä, jossa hänen työhönsä kuului uusien energiantuotantoratkaisujen ja palveluiden kehittäminen teollisuusasiakkaille. Perhematkoillamme pysähdyimme usein jonkun pikkupitäjän lämpökeskuksen pihalla. Minä istuin autossa odottamassa tai pyörin lämppärin pihalla, kun isä piipahti hoitamaan jotain asiaa tai juttelemassa laitosten käyttäjien kanssa. Niiltä reissuilta muistan tylsistymisen, kun joskus isän hommat kestivät minun mielestäni pitkään. Mutta muistan myös raskaan polttoöljyn, hakkeen ja kuoren hajun, jännittävät pihisevät ja puhisevat laitteet ja ennen kaikkea sen, kun ollessamme autossa kahdestaan sain aina perusteellisen vastauksen esittämiini kysymyksiini. Kotona isäni teki ja tekee edelleen eläkepäivinään asioita hieman eri tavalla kuin monet muut. Hän rakensi itse aurinkolämpökeräimen omakotitaloomme jo kaksikymmentä vuotta sitten ja hyödynsi lämmön talteenottoa jo silloin – kuten monet muutkin propellipäät. Uskon, että oma päätymiseni tutkimus- ja kehitystoiminnan pariin johtuu nimenomaan kotona opitusta mallista. Asioita voi tehdä eri tavalla kuin yleensä ja ennen.

Viime syksynä Greta Thunbergin postaus pysäytti: yli kolmasosa maailman hiilidioksidipäästöistä on tuotettu hänen syntymänsä jälkeen. Gretan kuvaa katsoessa tämä järkyttää juuri siitä syystä, että hän on vasta 18-vuotias. Olemme tuottaneet maailmaan kolmasosan maailman historian hiilidioksidipäästöistä viimeisen 18 vuoden aikana. Minun aikuisuuteni aikana. Vaikka olen joskus melko kriittinen, sydämeltäni olen kuitenkin ikuinen optimisti ja idealisti. Näen parannettavaa siellä täällä ja uskon, että muutos on mahdollinen. Minuun vetosi erityisesti ajatus Rutger Bregmanin kirjasta Hyvän historia: ”Se, että maailman ongelmat kasvavat eksponentiaalisesti, ei tarkoita sitä, etteivätkö ratkaisutkin voisi kehittyä samoin.” Tulevaisuuden ratkaisujen kehittäminen onkin sydäntäni lähellä ja sisäinen optimistini on innoissaan voidessaan visioida ja kehittää tulevaisuuden energiakenttää. Tätä visiointia olen saanut toteuttaa Gasgridillä viime syksyn ja tämän kevään aikana.

Syksyn 2020 ja kevään 2021 aikana olemme ryhtyneet ajamaan ylös Gasgridin tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa (TKI). Syksyn aikana on myös käynyt ilmeiseksi, että energiamurroksen vauhti kiihtyy, uusien ratkaisujen tarve on valtava ja Suomen on tehtävä pian ratkaisuja erityisesti monimuotoisten kaasujen sekä vedyn rooliin liittyen. Suomella on mielestäni mahdollisuus olla kokoaan suurempi peluri ja tehdä muutoksesta totta ensimmäisten joukossa. Jos visionäärisyys sallitaan, niin Suomi voi tulevaisuudessa hyödyntää uusiutuvan ja puhtaan energian lähteitään, tuottaa suomalaisille erittäin kilpailukykyistä energiaa ja olla tulevaisuudessa myös energianviejämaa. Me voimme napata ilmassa leijuvat ”kultahiput”, jalostaa ne tuotteiksi (uusiutuviksi polttoaineeksi, teräkseksi, kemian tuotteiksi, huippuosaamiseksi) ja lähettää ne maailmalle. Lisäksi voimme tuottaa raaka-aineita myös muille Keski-Euroopan maille jalostettaviksi. Voimme aikaansaada kestävää kasvua, saavuttaa ilmastotavoitteemme, olla maailman ensimmäinen hiilinegatiivinen maa. Me voimme olla muutosveturi.

Ja nyt kriitikot, alasampujat ja nimbyilijät heräävät. Ei ole mahdollista sanoo yksi, huuhaata tuhahtaa toinen. Miksi me muka olisimme parempia kuin muut maat tässä, puhisee kolmas. Se on pois muulta kehitykseltä, sanoo neljäs. Ei tuulivoimaa minun takapihalleni sanoo viides, ja kuudes muistuttaa, että itse asiassa ennen kaikki oli paremmin ja maailma on joka tapauksessa pilalla, kun meitä on täällä niin monta. Pitäisi muuttaa kuoppaan ja syödä käpyjä.

Kriitikoilla on kuitenkin tärkeä rooli. He vahtivat sitä mihin suuntaan olemme tätä maatamme ja palloamme viemässä. He huolehtivat siitä, että erilaiset näkemykset tulevat kuultua. Hekin ovat kehittäjiä.  Asioilla on aina monta puolta ja siksi on tärkeää saada silmät ja korvat auki oman kuplansa ulkopuolelle. Ensi silmäyksellä jokin asia voi vaikuttaa mahtavalle, mutta lähemmin tarkasteltuna homma repsottaakin vähän sieltä täältä. Ehkä asia pitääkin haudata vähin äänin?

Olen viimeisen 10 vuoden aikana saanut olla kehittämässä uusia teknologioita niin pienessä pipettikokoluokassa kuin pilot-kokoluokassakin. Olen saanut olla mukana tukemassa täysin uuden teknologian ja tuotteen demonstraatiota ja kaupallistamista. Tämä kokemus on opettanut, että uusien asioiden kehittäminen ja käytäntöön vieminen vie väistämättä aikaa ja resursseja, koska oppia ei synny ilman kokemuksia. Kun ensimmäistä kertaa tehdään tai käsitellään jotain täysin uutta polttoainetta tai kemian tuotetta, kuten vetyä, liittyy kehitykseen huomattavan monta kehitysaluetta varsinaisen tuotteen, liiketoiminnan ja palvelun kehityksen lisäksi.

Periaatteessa vedyn tuotanto on helppo homma: tehdään sähköä ja sen jälkeen tehdään elektrolyysillä vedestä ja sähköstä vetyä, jonka joku sitten käyttää. Yksinkertaista? Ei. On kehitettävä uusia ja tehokkaampia tuulivoimaloita, on kehitettävä sähkön siirtoyhteyksiä, on kehitettävä elektrolyysereitä ja niiden materiaaleja ja katalyyttejä. On kehitettävä veden puhdistusteknologioita ja vedyn varastointiteknologioita. On kehitettävä projekteja, jotka voivat hyödyntää elektrolyysissä syntyvää lämpöä ja parantaa siten ratkaisun kilpailukykyä. On kehitettävä operointitapoja ja kannattavimpia malleja ajaa laitoksia, jotta voidaan kilpailla olemassa olevien ratkaisujen kanssa. On kehitettävä vedyn varastointi- ja logistiikkaratkaisuja. On tutkittava mistä materiaaleista vetyputket kannattaa rakentaa, miten vetyyn liittyvät turvallisuusriskit hoidetaan, ja on selvitettävä, kuinka mahdolliset vetyvuodot hallitaan. Energiajärjestelmien kehityksen näkökulmasta on analysoitava, koska kannattaa siirtää vetyä ja koska sähköä. On selvitettävä miten eri markkinat voivat pelata yhteen ja miten markkinarajapinnat vaikuttavat toisiinsa. On kehitettävä analytiikkaa, ohjelmistoja ja muita IT-ratkaisuja. On pohdittava verotuksen ja regulaation kehitystarpeita. On kehitettävä kaikkea koko arvoketjussa. On ymmärrettävä, että asiat, jotka häviävät pienessä mittakaavassa virhemarginaaleihin, voivat kasvaa show-stoppereiksi isommassa kokoluokassa.

Kuinka tämä kaikki tehdään? Todellisuus systeemisiin, suuriin muutoksiin ja täysin uusiin ratkaisuihin liittyen on, että ne vaativat pitkäjänteisyyttä, osaamista ja oppimista sekä resursseja.  Perusteet on rakennettava kunnolla, jotta ei kompastuta heti ensimmäiseen vastoinkäymiseen. Systemaattinen lähestymistapa tutkimus- ja kehitystyössä sekä ongelmanratkaisussa auttaa myös paljon. Tärkeää on iteratiivisuus, kommunikaatio ja yhteistyö niin asiakkaan kanssa kuin läpi koko arvoketjun ja toimialakentän. Tärkeää on kyky muuttaa suuntaa ja reivata suunnitelmaa paremmaksi tarvittaessa, iso tavoite kuitenkin mielessä pitäen. Tarvitaan yhteen hiileen puhaltamista. On ymmärrettävä, että tukea tarvitaan vielä sen jälkeenkin, kun ensimmäinen ratkaisu on rakennettu ja pyörii. Yleensä siinä vaiheessa vasta huomataan, mikä kaikki on pielessä. Tai kauniimmin sanottuna, miten ratkaisua voidaan parantaa ja kehittää. Lisäksi tarvitaan uskoa siihen, että ongelmat pystytään ratkaisemaan.

Olemme Gasgridissä ryhtyneet kehittämään perusteita tulevaisuuden kaasujärjestelmälle. Olemme olleet mukana sekä kansallisen Vetyklusterin kehitystyössä että European Hydrogen Backbone -visiotyössä, jossa Suomeen muun Euroopan ohella on visioitu vetyverkko. Gasgrid ja Fingrid ovat aloittamassa yhteistyön, jonka tavoitteena on tutkia ja kehittää Suomen sähkö- ja kaasujärjestelmiä. Yhteisen kehityksen ytimessä on sektori-integraatio, vetytalouden luomat mahdollisuudet ja energiajärjestelmien kehitys yhteiskunnan näkökulmasta kokonaistaloudellisimmin. Gasgrid on myös mukana kehittämässä Baltian alueen siirtoverkko-operaattoreiden kanssa puhtaiden kaasujen siirtoon liittyviä ratkaisuja. Yleisessä keskustelussa biokaasu ja sen potentiaali on jäänyt hieman taka-alalle valloille päässeessä vetybuumissa. On myös muita erilaisiin teknologioihin perustuvia uusia kaasuja. Näitä monimuotoisia kaasuja ja nykymarkkinaa ei ole unohdettu – vaikka tulevaisuuden energiajärjestelmän kehityksessä olemmekin ottaneet vedyn osalta juoksulähdön.

Tyttäreni täyttää kesällä neljä. Hän tunnistaa jo kaupunkikuvasta voimalaitoksen piipun ja tietää, että kuuma vesi tulee lämpölaitokselta kotiin putkea pitkin, ja ettei lämpölaitoksilla nukuta yölläkään. Hänelle rakentuu pikkuhiljaa kuva järjestelmästä, joka pyörii ja huolehtii siitä, että meillä kotona valot syttyvät, siellä on lämmin ja hanasta tulee aina vettä. Hänelle rakentuu kuva yhteiskunnasta, jossa näistä asioista ei tarvitse olla jokapäiväisessä elämässä huolissaan. Kaikkialla ei ole näin. Minulle tärkeää on olla osa yhteiskuntamme turvaverkkoa, huolehtia siitä, että valot pysyvät päällä jatkossakin. Iloitsen siitä, että työssäni voin kehittää energiajärjestelmäämme rohkeasti kohti parempaa tulevaisuutta. Minulle on myös tärkeää viedä eteenpäin tyttärelleni ajatusta siitä, että asioita voi tehdä eri tavalla kuin yleensä ja ennen. Tätä filosofiaa ja systemaattista lähestymistapaa asioiden kehityksessä aiomme myös Gasgridin TKI-toiminnassa jatkaa.

Sara Kärki
Yksikön päällikkö, Strateginen analyysi ja TKI, Gasgrid Finland Oy

Gasgrid Finland Oy on valtionyhtiö, joka toimii järjestelmävastaavana kaasun siirtoverkonhaltijana Suomessa. Tarjoamme asiakkaillemme turvallista, luotettavaa ja kustannustehokasta kaasujen siirtoa. Kehitämme aktiivisesti ja asiakaslähtöisesti siirtoalustaamme, palveluitamme ja kaasumarkkinoita edistääksemme tulevaisuuden hiilineutraalia energia- ja raaka-ainejärjestelmää. Lue lisää: www.gasgrid.fi/

Jaa:

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email
Share on print

Tämä on vikabannerin testi